Helsinkiläiset päättäjät, turvatkaa lihastautia sairastavan poikamme koulunkäynti kotia lähinnä sijaitsevassa esteettömässä peruskoulussa ja lopettakaa Marjo Kyllösen mielivalta!

Maanantai 17.10.2016 klo 10:01 - Tuija Paunio


 

Sisällys

Johdannoksi 3

Marjo Kyllönen kiusaa yksittäistä perhettä. 4

Marjo Kyllösen skandaaliväitöskirja on tärkeä peruskoulun uuden opetussuunnitelman taustaselvitys. 9

Vanhurskas Marjo Kyllönen. 13

Marjo Kyllösen sanojen ja tekojen välinen ammottava kuilu. 13

Yksittäisen opettajan kiusaaminen. 15

Yksittäisten koulujen ja vanhempien ottaminen silmätikuiksi - koululakkautukset (case Tapanilan koulu) 17

Marjo Kyllönen on maineriski Helsingin kaupungille. 18

Marjo Kyllönen on tiiviisti verkostoitunut steinerilaisten kanssa. 18

Marjo Kyllösen perheellä on ikioma ”kansalaisjärjestö”. 21

Marjo Kyllösen vaihtoehtoajattelu kukkii Helsingin opetusvirastossa. 23

Marjo Kyllönen ja Suomen opetusjärjestelmä. 24

Marjo Kyllönen on riski Suomen kansainväliselle maineelle. 28

Loppusanat 29

Tietolaatikko 1. Perheen ja lapsen kokemaa vanhassa kotia nykyistä koulua kauempana sijaitsevassa koulussa. 32

Tietolaatikko 2. Isän ja äidin käynnistämät oikaisumenettelyt ja laillisuusvalvontaan liittyvä kantelu. 34

Tietolaatikko 3. Marjo Kyllösen väitöskirjasta kolmen tunnin kevyen oikolukemisen myötä löydetyt kirjoitusvirheet. 35

 


 

Johdannoksi

 

Helsingin kaupungin opetusviraston Linjajohtaja (Opetuspäällikkö) Marjo Kyllönen on kohdellut lastamme ja perhettämme kolme vuotta järjettömällä ja julmalla tavalla epäämällä liikuntakyvyttömältä lapselta vastoin hänen perusoikeuksiaan kerta toisensa jälkeen koulukuljetuksen uuteen kouluun. Päätökset ovat täysin epäempaattisia ja vastoin lapsen etua ottaen huomioon lapsen vakavan sairauden, lapsen pelon ja turvattomuuden tunteen vanhassa koulussa.

Pitkän oikeustaistelun jälkeen ja uudessa koulussa edistettyjen tukitoimien jälkeen olemme tilanteessa, jossa lapsella menee koulussa erittäin hyvin, mutta johon hän ei lähitulevaisuudessa enää pääse ilman invataksikuljetusta. Uusi koulu sijaitsee lähempänä kotia kuin vanha koulu.

Monimutkaisessa useita oikaisupyyntöjä ja yhden laillisuusvalvontakantelun sisältäneessä ja uuvuttavassa oikeusprosessissa ei koskaan tarkasteltu muuta kuin teknisesti oikaisupyyntöjemme perusopetuslain näkökulma, eikä niissä tarkasteltu lainkaan lapsen etua, vaikka YK:n lasten oikeuksien sopimus sitoo myös tuomareita. Yksi korkeimman hallinto-oikeuden tuomari jätti eriävän mielipiteen asiassa poikamme puolesta. 

Olemme tämän pitkän prosessin uhreiksi joutuneina miettineet tämän empatiaan kykenemättömän ihmisen toiminnan lähtökohtia ja motiiveja. Olemme huomanneet, että on ollut muitakin vastaavia tapauksia, joissa tämä henkilö on ottanut silmätikuiksi oppilaita, opettajia tai vanhempia, joita vastaan hän on ilman järjellisiä syitä ollut valmis viemään armottomat johtamistoimensa aggressiivisesti äärimmäisyyksiin asti.

Olemme arvioineet tämän ihmisen toiminnan lähtökohtia ja motiiveja mm. tutustamalla hänen väitöskirjaansa "Tulevaisuuden koulu ja johtaminen - skenaariot 2020", hänen verkostoihinsa ja julkisuuteen tulleisiin hänen päätöstensä seurauksena syntyneisiin vihakirjoituksia synnyttäneisiin tapahtumiin sekä olemme hankkineet tietoa hänestä ja hänen perheensä pyörittämästä ”kansalaisjärjestöstä” Seed ry:stä ulkoministeriöstä ja Patentti- ja Rekisterihallituksesta.

Olemme kirjoittaneet kokemuksistamme ja käsiimme saamiemme eri tietolähteiden pohjalta murska-arvion Marjo Kyllösestä henkilönä ja ajattelijana, laajan toimivallan omaavana johtajana ja yhteiskunnallisena toimijana. Marjo Kyllönen on nyt ehdolla Helsingin kaupungin opetus- ja sivistystoimen toimialajohtajaksi.

Vetoamme helsinkiläisiin päättäjiin, että poikamme koulukuljetusasia saataisiin vihdoin kuntoon ja että Marjo Kyllösen toiminta ja edesottamukset saatetaan laajan kriittisen suurennuslasilla tehtävän tarkastelun alle.

 


 

Marjo Kyllönen kiusaa yksittäistä perhettä

Marjo Kyllönen on kiusannut perhettämme julmalla tavalla. Helsingin opetusviraston opetuspäällikkönä toimiessaan Marjo Kyllönen on evännyt jo lähes kolmen vuoden ajan vaikeaa lihassairautta potevalta ala-asteikäiseltä lapseltamme koulukyydin kotia lähinnä sijaitsevaan liikuntaesteettömään kouluun.

Koulukyydin ehdoksi Marjo Kyllönen on asettanut, että lapsemme palaa sellaiseen kouluun, jossa häntä kiusattiin henkilökohtaisen avustajan puuttumatta asiaan ja kouluun, josta hän lopulta karkasi ilman ulkovaatteita ja kenkiä 31.10.2013 kylmään syysaamuun. Perussairautensa vuoksi tilanne olisi saattanut olla hänelle jopa hengenvaarallinen. Tuolloin poikamme ei ollut vielä pyörätuolissa.

Vanhempina me jouduimme ottamaan lapsemme pois vanhasta koulusta lapsen vaikean koulupelon ja turvattomuuden tunteen vuoksi. Lapsi muistaa edelleen kiusaajat ja karkaamistilanteen ja turvattomuuden siitä, että aikuiset eivät tuossa koulussa puolustaneet häntä riittävästi. Koulu ei yksinkertaisesti ollut sopiva puolustuskyvyttömälle lapsellemme. Yksityiskohtainen luonnehdinta turvattomuutta tuottaneista tapahtumista tässä vanhassa koulussa on kirjoituksen perässä tietolaatikko 1:ssä tämän muistion lopussa.

Opetuspäällikkö Marjo Kyllösen toiminta karkaamistilanteen jälkeen on ollut päätösten viivyttelyä, lapsen ja perheen perusoikeuksien polkemista epäämällä vuosi toisensa perään koulukyydin lapseltamme. Hän on tehnyt asiassa useita kielteisiä koulukuljetuspäätöksiä, joissa hän olisi voinut ratkaista asian toisin käyttämällä toimivaltaansa positiivisella tavalla.

Viimeisin kielteinen päätös oli 2016 keväältä. Marjo Kyllönen olisi voinut myöntää 20.4.2016 matematiikan erityistuen päätöksen yhteydessä pojallemme koulukuljetuksen. Sen sijaan hän tähdentää päätöksessään, että vain

”kunnan määräämään lähikouluun opetusvirasto kustantaa kuljetuksen”,

vaikka hän hyvin tietää, että uusi koulu sijaitsee lähempänä kotia ja kodin kanssa samassa postinumeropiirissä kuin se koulu, jota hän todellakin äärimmäisen autoritaariseen tapaansa on määrännyt poikaamme käymään. Ihmettelimme erityisesti tämän viimeisen päätöksen johdosta Marjo Kyllösen psyykeen laatua, koska hänen oma Seed ry:nsä nimenomaan ajaa lasten turvallisia koulukuljetuksia Keniassa (ks. tuonnempana).

Tilanne on siis nyt yksinkertaisuudessaan se, että poikamme pärjää ja viihtyy uudessa koulussa, mutta ilman invataksikuljetusta hän ei tule pääsemään sinne jo lähitulevaisuudessa. Koska tämä uusi koulu sijaitsee siis lähempänä kotia kuin vanha koulu, ei koulukyydin hyväksyminen tähän uuteen kouluun olisi tuonut Helsingin kaupungille yhtään lisäkustannuksia.

Helsingin opetuspäällikkö viivyttelemällä päätöksiä ja lähettämällä vastauksina epämääräisiä "kirjeitä", oikeusprosessista tuli loputtoman pitkä ja monimutkainen. Tietolaatikko 2:ssa (muistion lopussa) on yksityiskohtaisesti kuvattu oikeusprosessin eteneminen. Suomi on sitoutunut YK:n lasten oikeuksien sopimukseen, jossa myös tuomiovaltaa käyttäviä viranomaisia on velvoitettu asettamaan lapsen etu kaiken edelle. Näin ei valitettavasti ole käynyt.

Monimutkaisesta oikeusprosessista oppineena voimme todeta, että huomasimme aina tehneemme jonkun virheen kuten sen, että erityisopetuksen päätöstä ei saatu aikaiseksi ensimmäisessä koulussa rehtorin vastustaessa prosessin aloittamista. Emme myöskään tajunneet pyytää lääkärintodistusta koulupelosta, koska ajattelimme sen olevan turha. Poikamme koulupelko hävisi saman tien koulunvaihdon jälkeen ja se mielestämme osoitti aukottomasti edellisen koulun ongelmat. Jokaiseen koulukyytihakemukseen olemme liittäneet lääkärintodistuksen koulukyydin tarpeesta. Poikamme oirehti niin pahasti ennen karkaamista, että pohdimme Lastenlinnan neurologien kanssa jopa lastenpsykiatrista konsultaatiota ja tästä toimitimme myös dokumentoitua tietoa oikaisuvaatimuksia käsitelleille hallintotuomareille.

Opetusvirasto jätti meidät karkaamistilanteen jälkeen heitteille, koska Marjo Kyllönen ilmeisesti tulkitsi meidän valehdelleen koulun dramaattisista tapahtumista. Meidän olisi myös pitänyt jälkikäteen ajatellen riitauttaa uuden koulun rehtorin poikamme oppilaaksi ottamisen päätös, koska tällaisessa päätöksessä automaattisesti oletetaan, että uuteen kouluun hakeutuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Olimme kuitenkin pakkotilanteessa, emmekä missään olosuhteissa olisi voineet viedä lastamme vanhaan kouluun, eikä hän sinne olisi suostunut menemään. Olisi myös ollut psykologisesti hyvin hankalaa tehdä aluehallintovirastoon meihin ainoana avuliaasti suhtautuneen opetusviranomaisen poikamme kouluun ottamispäätöksestä oikaisuvaatimus.

Kun opetusvirasto jätti lapsemme ja perheemme heitteille karkaamisen jälkeen, oli onni, että isä oli leikkauksen jälkeen sairaslomalla ja kykeni osallistumaan poikamme kotikoulun pyörittämiseen puolentoista kuukauden ajan. Kertaakaan eivät Helsingin opetusviranomaiset ottaneet yhteyttä meihin tiedustellakseen esimerkiksi, miten kotiopetus sujuu ja että voisivatko he tarjota apua esimerkiksi kokeiden laatimisen muodossa.

Karkaamispäivänä rehtori teki meistä vanhemmista tekaistuihin faktoihin perustuneen ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille ja ilmoituksen pojastamme poliisille. Jälkimmäisessä tapauksessa perusteena oli poikamme väkivaltaisuus ja siitä johtuvat työsuojeluongelmat. Poikamme ei sairautensa vuoksi kykene vahingoittamaan ketään.

Uudessa koulussa lapsen käytösnumero on 10, eikä kodin ja koulun välillä ole mitään ongelmia.

Rehtori antoi myös väärää vanhempia syyllistävää tilannetietoa opetusviraston johdolle karkauspäivänä, jonka vuoksi Marjo Kyllönen lähetti meille tylyn sähköpostiviestin. Rehtori joutui seuraavana päivänä myöntämään antaneensa väärää tilannetietoa opetusviraston johdolle.

Suomi on lopulta 2016 keväällä ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen ja ihmettelemme miten Suomessa voi tapahtua tällaista järjetöntä ja järkyttävää syrjintää. Selvittelemme vielä mahdollisuuksia saada apua kantelemalla tästä asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Olemme tietoisia varmuudella kahdesta muusta lapsesta, joiden tapauksissa Marjo Kyllönen on säälimättömästi käyttänyt toimivaltaansa vastaavanlaisissa tilanteissa. Heitä saattaa olla useita lisää?

Vuonna 2009 Helsingin Sanomat julkaisi uutisen, jossa kerrottiin, että Marjo Kyllönen oli tylyllä tavalla tukkinut Lastenlinnan opettajien suut heidän yrittäessä arvostella Marjo Kyllösen suunnittelemia uudistuksia sairaalakoulun toimintaan. Meidän on pakko kysyä seuraava kysymys: vihaako Marjo Kyllönen vammaisia?

Koko oikeusprosessin ajan sekä koulu että opetusvirasto ovat kiistäneet poikamme koulupelon. Tämän vuoksi ip-kerhosta poisottamiseen liittyvän vanhempien laatiman virallisen ilmoituksen tuhoamisyritys opetusvirastossa on ennen kuulumaton isku heikkoa lastaan puolustavia vanhempia vastaan. Ilmoituksessamme 2013 keväällä mainitsimme koulupelon olleen syyn ip-kerhosta poisottamiseen. Tämä ilmoituksemme oli meille sähköpostitse kerrotun mukaan "tuhottu normaalien virastokäytäntöjen mukaan".

Kun "tuhottu" ilmoitus lopulta ankaran painostuksen jälkeen löytyi, Marjo Kyllönen pesi kätensä pois tästä sotkusta. Tämä ja viimeisin matematiikan opetuksen erityistukeen liittynyt armoton koulukuljetuksen kieltävä päätös (kevät 2016) aiheutti sen, että päätimme tutustua aiempiin Marjo Kyllösen päätösten vihakirjoituksia sosiaalisessa mediassa synnyttäneisiin tapahtumiin tarkemmin.

Sama armoton harkintaa vailla oleva johtaminen toistuu sekä opettaja Antti Korhosen tapauksessa että Tapanilan koulun lakkauttamispäätöksen runnomisessa löytämiemme nettitietojen perusteella. Olemme myös tietoisia ainakin kahdesta muusta vastaavanlaisesta yksittäiseen perheeseen kohdistuneesta Marjo Kyllösen mielivaltaisesta kohtelusta.

Päätimme lopulta pitkällisen julman jatketun kohtelun myötä tutustua Marjo Kyllöseen ihmisenä, ajattelijana, laajan toimivallan omaavana johtajana ja yhteiskunnallisena toimijana netistä, Patentti- ja Rekisterihallituksesta ja ulkoministeriöstä saatujen tietojen perusteella. Näiden tietojen perusteella päätimme kirjoittaa hänen henkilökohtaisista ajatuksista ja yhteiskunnallisesta sekä laajan toimivallan omaavan johtajan toiminnasta arviomme. Löysimme paljon tietoa hänen julkisista puheenvuoroista ja aivan erityisesti hänen väitöskirjastaan.

Erityinen huomio oli että Marjo Kyllönen on tiiviisti verkostoitunut steinerpedagogien ja tulevaisuuden tutkijoiden kanssa. Lisäksi huomasimme, että uudessa peruskoulun opetussuunnitelmassa on julkistettu steinerilaisten järjestöjen omistaman Otavan kansanopiston ja Marjo Kyllösen väitöskirjassaan markkinoimia ideoita kuten ilmiöoppiminen, yhteisöllisyys, jaettu johtajuus ja avautuminen yhteiskuntaan.

Marjo Kyllönen on tehnyt ja tekee tiivistä yhteistyötä näiden tahojen kanssa. Väitöskirjassaan hän on myös tapaillut ja avannut näitä uuteen Opetushallituksen laatimaan opetussuunnitelmaan sisällytettyjä ensi kuulolta hyvältä vaikuttavia steinerilaisia ajatuksiaan. Järjettömimmät ajatukset löytyvät kuitenkin hänen väitöskirjastaan ja aivan erityisesti julkisesta Saksassa pidetystä TED-x-luennostaan.

Marjo Kyllösen epäasiallisiin ehkäpä jopa laittomiin toimintatapoihin kuuluu myös Helsingin opetusviraston hyväksikäyttäminen instituutiona oman perheen "omistaman" kansalaisjärjestön rahan keruussa ja muussa sen toiminnassa.

Marjo Kyllösen skandaaliväitöskirja on tärkeä peruskoulun uuden opetussuunnitelman taustaselvitys

Marjo Kyllönen on useamman vuoden ajan toiminut Helsingin opetusviraston perusopetuksen opetuspäällikkönä sekä ajoittain perusopetuksen linjajohtajan sijaisena. Hän on nyt hakenut Helsingin kaupungin opetus- ja sivistystoimen toimialajohtajaksi.

Marjo Kyllönen on edistänyt uraansa tekeytymällä ajattelijaksi ja visionääriksi. Hänen väitöskirjansa

”Tulevaisuuden koulu ja johtaminen - skenaariot 2020”

tarkastettiin Tampereen yliopistossa vuonna 2011. Se kuuluu tulevaisuuden tutkimuksen - ei siis perinteisen kasvatustieteen - aihepiiriin. Tampereen yliopiston kasvatustieteellisen yksikön johtokunta on antanut väitöskirjalle painatusluvan. Tuonnempana, kun viitataan sivunumeroon, viitataan Marjo Kyllösen väitöskirjan[1] sivuihin.

Tämän todistus-/ennustusarvoltaan olemattoman väitöskirjan aiheen käsittely on enemmän tai vähemmän vapaamuotoista tai jopa mystistä vaihtoehtoajattelua eikä tiedettä. Tosin väittelijä on sitä mieltä sivulla 99, että sillä ei ole merkitystä, toteutuuko ennustus vai ei. Tärkeää on vain skenaarioiden herättämä keskustelu.

Metodiosuudessa väittelijä kuvaa hienoin sanoin sitä millä keinoin hän - valikoidun porukan avulla - arvailee tulevaisuutta esimerkiksi sivulla 101:

”Induktiivisessa työskentelyssä ei laadita viitekehyksiä tai valmiita rakenteita skenaarioille, vaan ne perustuvat vapaaseen prosessiin, jossa osallistujat tuottavat kohortteja tarinoita tulevaisuudesta.”

Väitöskirja on täynnä tällaisia merkityksettömiä mutta hienolta kuulostavia lauseita kuten esimerkiksi (s. 108):

”Käytännössä tämä tarkoitti skenaarioiden rakentamista avoimena, induktiiviseen päättelyyn perustuvana prosessina, jolloin struktuuri luotiin vasta lopussa.  Näin syntyneitä skenaarioita voidaan kuvata ennakoiviksi, tulevaisuudesta nykyhetkeen rakentuviksi induktiivisnormatiiviksi skenaarioiksi.”

Tällaisella kyseenalaisella metodisella arsenaalilla Marjo Kyllönen ei ainoastaan arvaile peruskoulun mahdollisia tulevaisuuksia vaan on arvovalinnoillaan päättänyt vaikuttaa (ks. seuraava sitaatti) peruskoulun tulevaan kehitykseen ja onkin mitä ilmeisimmin saanut ajatuksiaan lävitse uuteen Opetushallituksen peruskoulun opetussuunnitelmaan! Marjo Kyllösen omituisia ajatuksia on syksyllä 2016 jalkautettu konkreettisesti osaksi Suomen peruskoulujen opetusohjelmaa.

Väitöskirjan tulososion muodostaa enemmän tai vähemmän vapaamuotoiset väittelijän ohjaamat opetusalan toimijoiden keskustelut tai muut tiedonkeruutavat ja niistä kirjatut arviot koulun tulevaisuudesta. Marjo Kyllönen sai koottua keskeisiä niin keskushallinnon (Opetushallitus ja Kuntaliitto) kuin paikallistasonkin toimijoita (usein rehtoreita) näihin keskusteluihin. 

Meillä ei ole luettuamme Marjo Kyllösen väitöskirjaa hajuakaan siitä, miten hän on loogisesti päätynyt tutkimuksen keskeisiin johtopäätöksiin.

Väitöskirja on täynnä syntaksi- ja lyöntivirheitä. Siinä ei näytä olevan mitään yhtenäistä systematiikkaa viittauksissa ja alaviitteiden käyttö on myös täysin epäyhtenäistä. On vaikea ymmärtää, että tämä väitöskirja on esitarkastettu, koska muutaman tunnin työllä siitä löytää helposti kymmeniä ja taas kymmeniä virheitä. Suosikkimme on tämä miltei suoraan "Uuno Turhapuro armeijan leivissä" elokuvasta kopioitu sitaatti. Tämä sitaatti muistuttaa pataljoonan komentajan muille upseereille sotaharjoituksen suunnittelutilaisuudessa lukemaa Uunon kirjoittamaa täysin omituista tekstiä (s. 94):

"Tulevaisuudentutkimuksen menetelmät ovat samalla epistemologisia kannanottoja tulevaisuuden tiedon luonteesta, ja siksi epsitemologiset ja ontologiset kysymykset ovat tulevaisuudentutkimuksessa keskeisiä. Tutkimuksessa on viime kädessä kyse siitä, millaiseksi maailman näemme ja millaiseksi sen uskomme tai haluamme kehittyvät."                                      

Tietolaatikko 3:ssa (muistion lopussa) on muutaman tunnin kevyellä aherruksella löydetyt syntaksi-, välimerkki- ja muut kirjoitusvirheet. Mikäli otetaan huomioon viittausten pisteen käyttö ja eräät viittauksiin sisältyvät muut epäsäännöllisyydet, väitöskirjassa on satoja kirjoitusvirheitä. Myös pilkun käyttö rinnasteisissa lauseissa on epäyhtenäistä ja väittelijä erottaa lauseet käytännössä aina pilkulla, jos lauseissa on sama subjekti. Kirjallisuusviitteet ovat myös siivoamatta ja niihin on paikoin jäänyt väittelijän muistiinpanoja. Tulososio saattaa lisäksi olla sepitetty palvelemaan väittelijän omia ennakkokäsityksiä?  Ks. tuonnempana kommentit Ivan Illichin kouluttoman maailman toivottavuudesta.

Marjo Kyllönen väitöskirjan esipuheessa:

”Erityisesti kiitän työni esitarkastajia professori Marja-Liisa Mankaa ja dosentti Anita Rubinia monipuolisista, ohjaavista ja kannustavista esitarkastuslausunnoista.  Heidän kommenttinsa ovat merkittävästi auttaneet minua käsikirjoituksen viimeistelyssä ja parantaneet työni laatua.”

Väittelijä Marjo Kyllösen työn laatu on kuitenkin yhtä heikkoa kuin johtaja Marjo Kyllösen johtamisen laatu. Tästä huolimatta Marjo Kyllönen kirjaa Linkedin:ssä tohtoriopintojensa arvosanaksi ”excellent”. Tampereen yliopiston kasvatustieteellisen yksikön toiminta muuttuu yhä oudommaksi, koska Marja-Liisa Mankan meille kertoman (puhelinkeskustelu 14.10.2016) mukaan, hän ehdotti arvosanaa ”hyvä”. On myös outoa, että esitarkastaja toimi myös vastaväittäjänä.

Tarkistimme väitöskirjan saaman arvosanan 17.10.2016 Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikön opintopalveluista. Väitöskirja on hyväksytty tammikuun lopussa 2012 po. yliopiston kasvatustieteellisen yksikön johtokunnassa arvosanalla ”hyvä” (3 eli ”keskinkertainen” kuten Manka totesi puhelimessa; skaala 1-5) juuri niin kuin Marja-Liisa Manka oli lausunnossaan ehdottanut. Marjo Kyllönen on muunnellun totuuden mestari.

Olemme ottaneet varmuuden vuoksi kuvakaappauksen Linkedin:stä todisteeksi Marjo Kyllösen totuuden vastaisesta itsekehusta.

Marjo Kyllösellä on ollut ilmeinen kiire päästä nopeasti eroon väitöskirjasta, koska tärkeät johtotehtävät yhteiskunnassamme odottivat häntä.

Meidän on pakko ihmetellä Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikön johtokunnan päätöstä myöntää painatuslupa tälle murheelliselle väitöskirjalle? Marjo Kyllönen on ilmeinen maineriski Tampereen yliopistolle.

Mitä ilmeisimmin tämä Marjo Kyllösen skandaaliväitöskirja on tärkeä peruskoulun uuden opetussuunnitelman taustaselvitys, koska hän oli saanut sitoutettua skenaariotyöskentelyyn laajalti keskeisiä toimijoita hankkeelleen. Marjo Kyllönen on ilmeinen maineriski myös Opetushallitukselle.

Tällaisen väitöskirjan ylenmääräisen ”suttuisuuden” voisi vielä jotenkin ymmärtää ja jopa hyväksyäkin, jos väittelijä olisi tutkimuksissaan tehnyt aitoja tieteellisiä löytöjä, joista olisi maamme koululaitoksen kehittämiselle hyötyjä. Tähän ei väittelijä kykene. Hän on esittänyt kirjassaan vain uskomuksiin perustuvia visioitaan, saarnannut omaa autoritaariseen johtamiseen liittyvää ideologiaansa ja on keksinyt nyt julkisuudessa taajaan hoettuja opetuksen uudistamiseen liittyviä muodikkaita käsitteitä. 

Marjo Kyllönen on tulevaisuudentutkijoiden seuran jäsen. Väitöskirjan teossa ja sen tarkastamisessa on ollut mukana joukko tulevaisuuden tutkijoita.

Vanhurskas Marjo Kyllönen

Marjo Kyllönen kirjoittaa väitöskirjansa esipuheessa mm. seuraavaa:

"Tämän päivän teoilla ja päätöksillä on merkitystä, ja jotta voisin toimia eettisesti ja moraalisesti kestävällä tavalla, on myös ymmärrettävä näiden tekojen heijastus tulevaan. Uskon myös, että raottamalla näkymiä koulutuksen tulevaisuuden mahdollisuuksista ja uhista, voimme olla itse aktiivisesti vaikuttamassa kehityksen suuntaan.  Tulevaisuudentutkiminen on arvokannanottoa siitä, mitä pidetään tavoiteltavana tai vältettävänä. Näin on myös tämän tutkimuksen osalta. Tässä esitetyt näkemykset eivät ole vain kuvauksia tulevaisuudesta vaan myös kannanottoja koulutuksen merkityksestä yhteiskunnalliselle kehitykselle."

Pohtiessaan johtajuuden arvopohjaa sivulla 76 hän kirjoittaa:

”Erityisesti julkishallinnollisissa tehtävissä johtajat joutuvat ratkaisuissaan pohtimaan eettisiä ja moraalisia lähtökohtia, kuten tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä.”

Marjo Kyllösen sanojen ja tekojen välinen ammottava kuilu

Toimillaan helsinkiläisten peruskoulujen oppilaiden sijoittamispäätöksissä, koulujen lakkauttamisessa sekä yksittäisen opettajan kiusaamisessa eli Antti Korhosen erottamispäätöksessä Marjo Kyllönen on osoittautunut määrätietoiseksi vallankäyttäjäksi - anarkistiksi, joka ei välitä yksittäisistä oppilaista, eikä kunnioita lapsen oikeuksia, heidän vanhempiaan, opettajia sekä itse asiassa hän ei kunnioita koko suomalaista kouluinstituutiota.

Hän toimii yksinvaltiaan tavoin käyttäen harkitsemattomasti toimivaltaansa kunnioittamatta demokraattisen yhteiskunnan pelisääntöjä.

Kolmen vuoden kokemuksemme pohjalta voimme todeta, että Marjo Kyllöstä eivät kiinnosta eettiset, moraaliset, tasa-arvoon tai oikeudenmukaisuuteenkaan liittyvät asiat lainkaan.

Marjo Kyllöstä kiinnostaa vain valta ja sen väärinkäyttö sekä oman kilven kiillottaminen.

Sivulla 77 Marjo Kyllönen kirjoittaa johtajuudesta:

”Johtajuuden vaikein osuus on siirtyä oman toimintayksikön edun tavoittelemisesta yhteisen hyvän edistämiseen.”

Marjo Kyllösen sisäinen kilvoittelu, jossa hän on tavoitellut vaikeimman kautta hyvää johtajuutta, on tarkoittanut meidän kohdallamme sitä, että hän on päättänyt säästää veronmaksajien rahoja poikamme koulukuljetuksissa. Näin hän on mitä ilmeisimmin pyrkinyt yksityisen hyvän sijasta edistämään yleistä hyvää.

Marjo Kyllönen ei ole kuitenkaan tainnut ymmärtää / ei halua ymmärtää, että positiivisesta ja lapsen edun mukaisesta päätöksestä ei olisi koitunut lisäkustannuksia Helsingin kaupungille. Tässä voi käydä vielä jopa päinvastoin, koska ainoaksi mahdollisuudeksi saattaa nyt jäädä, että Helsingin kaupunki kirjoittaa kalliin maksusitoumuksen Ruskiksen kouluun.

Marjo Kyllönen pelaa viivyttämällä päätöksiä, muuntelemalla totuutta, tekaisemalla asiakirjoja ja välttelemällä omaa vastuutaan. Näin hän vaikeuttaa tavallisten ihmisten - veronmaksajien arkielämää tavalla, joka on saanut aikaan vihaa koko opetusvirastoa kohtaan. Esimerkiksi alla kuvattuihin Tapanilan koulun ja opettaja Antti Korhosen tapauksiin liittyen nettikeskustelu on pursunnut vihaa ja halveksuntaa opetusvirastoa kohtaan.

Yksittäisen opettajan kiusaaminen

Marjo Kyllönen ei mitä ilmeisimmin pidä tavallisista ihmisistä eikä myöskään opettajakollegoistaan. Sen lisäksi hän vieroksuu ja väheksyy erityisesti tietoa ja osaamista ja formaalin koulutuksen saaneita henkilöitä.

Väitöskirjassaan Kyllönen kysyy aivan väitöskirjan tavoitteiden kannalta kriittisenä pitämän kysymyksensä sivulla 17, kykenevätkö koulun ruohonjuurityössä nyt työskentelevät henkilöt tuottamaan todellisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.

Marjo Kyllönen ei ilmeisesti tajua, että opetuslaitos opettaa perusasioita laaja-alaisesti eikä tuota tulevaisuuksia!

Hän pitää uhkana opettajien sulkeutuneisuutta ja kaavoihin kangistuneisuutta (s. 63), minkä vuoksi opettajien valtaa on vähennettävä. Marjo Kyllönen vaatii puuttumaan opettajien autonomiaan ja pedagogiseen vapauteen ja kannattaa ”jaettua johtamista” lattiatasolla, jonne hänen ”jaetun johtajuutensa” direktiivinsä/ukaasinsa ulottuvat (s. 63):

”Käytännössä tämä tarkoittaa opettajan autonomiaan ja pedagogiseen vapauteen puuttumista, sillä muutoin ei synny aitoa kohtaamista ja avautumista vuorovaikutukseen, joita tarvitaan oppivan organisaation yhteisöllisen toimintakulttuurin rakentamiseksi!”

Jaettu johtajuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Marjo Kyllönen jakaisi omaa valtaansa kenellekään muutoin kuin pakon edessä. Hän käyttää sumeilematta väärin lapsen edun vastaisesti Helsingin kaupungin opetuslautakunnan hänelle suomaa toimivaltaa mm. oman lapsemme kohdalla, eikä suostu jakamaan sitä kenellekään muulle kuin kenties rautaisessa liekanarussa olevalle alaiselleen.

Marjo Kyllönen antaa väitöskirjassaan ymmärtää olevansa loistava ja oikeudenmukainen johtaja. Hän on nyt antanut ymmärtää, että hän olisi myös kykenevä koulutus- ja sivistyspuolen toimialajohtajaksi Helsingin kaupungissa.

Hän on pyöritellyt johtajuutta laveasti omituisessa väitöskirjassaan pyrkien näin antamaan muille viestiä, että hän olisi johtajuuden ammattilainen. Hänen edesottamuksensa ja johtajuutensa ovat kuitenkin pelkkä karikatyyri hyvästä johtajuudesta.

Marjo Kyllönen on julmalla tavalla kiusannut yksittäistä peruskoulun opettajaa päättämällä erottaa tämän toimestaan (case Antti Korhonen) ilmeisesti epämääräisten maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien vaikuttimien johdosta. Vain 215 000 ihmisen adressi pelasti Antti Korhosen, jonka myötä Marjo Kyllösen ”jaetun johtamisen” ideaali toteutui - tosin vastoin Kyllösen tahtoa.

Alppilan ala-asteen opettaja Antti Korhonen olisi erotettu, jos se olisi ollut vain Marjo Kyllösestä kiinni.

Marjo Kyllönen kritisoi koulua pakkolaitoksena (s. 56), mutta ilmeisesti hän kuitenkin vihaa valinnanvapautta!?  Sivulla 63 hän kirjoittaa koulun kritiikkiä ja opettajan kritiikkiä ja korostaa ratkaisuna jo edellä mainittua opettajan vapauteen puuttuvaa kriittistä dialogia kestävän tulevaisuudenkoulun peruspilarina. Marjo Kyllönen tässä kohdin toden totta elää niin kuin kirjoittaa ja on puuttunut ”jaetun johtamisen” periaatteellaan Antti Korhosen autonomiaan koulukurin ylläpitäjänä raskaimmalla mahdollisella tavalla.

Jaettu johtajuus tarkoittaa Marjo Kyllöselle vain keinoa kyykyttää ja käskyttää opettajia.

Huomatkaa erityisesti Opettajien Ammattijärjestö ja maamme opettajat, että Marjo Kyllönen on tuossa edellisessä sitaatissa korostanut huutomerkillä tarvetta puuttua opettajan autonomiaan ja pedagogiseen vapauteen! Huomatkaa, että Marjo Kyllönen palaa tähän loppujohtopäätöksissä sivulla 168 ja kaipaa vahvan ja visionäärisen johtajan otteita muutosvastarinnan murskaamiseksi.

Yhä edelleen lukija löytää helposti tietoa tästä Antti Korhosen tapauksesta internetistä ja hän voi tutustua siellä mm. Marjo Kyllösen vastemieliseen TV-esiintymiseen A-studiossa.

Yksittäisten koulujen ja vanhempien ottaminen silmätikuiksi - koululakkautukset (case Tapanilan koulu)

Marjo Kyllönen on ottanut yksittäisiä kouluja ja niiden vastarintaan nousseita vanhempia silmätikuiksi ja tehnyt mielivaltaisia koululakkautuksia ja yhdistämisiä (case Tapanila) resurssien säästämisen nimissä. Samalla tavalliset veronmaksajat ja kiusatut ovat olleet kummissaan, miten opetusvirastolla on ollut varaa matkustaa tutustumismatkalle Saksaan ja kuinka opetusvirasto on budjetoinut rahaa anteliaasti omiin keskushallinnon tarkoituksiin.

Olisi nyt aivan erityisesti syytä selvittää, onko myös opetusviraston rahoja käytetty Marjo Kyllösen perheen ikioman ”kansalaisjärjestön”, Seed ry:n, ulkomaanmatkoihin Afrikkaan tai muutoin sen toiminnan edistämiseen (ks. tuonnempana tarkemmin)?

Resursseja tuhlaantuu erityisesti, kun Marjo Kyllönen hitaalla päätöksenteolla vaikeuttaa ihmisten arkielämää. Kun perheemme on joutunut tekemään loputtomia anomuksia ja valituksia koulukuljetuksen saamiseksi liikuntakyvyttömälle pojallemme, hän on tuhlannut perheemme resursseja. Kun hyvin koulutettu äiti ei pääse töihin, niin tuhlaantuu yhteiskunnan resursseja.

Lukija löytää yhä edelleen helposti internetistä tietoa tästä Tapanilan koulun sulkemistapauksesta vastarintaan nousseiden vanhempien dokumentoitua Marjo Kyllösen aggressiivisen mistään piittaamattoman johtamistyylin ja edesottamukset tuon prosessin aikana.

Marjo Kyllönen on maineriski Helsingin kaupungille

Marjo Kyllösen demokraattisten pelisääntöjen vastainen johtamistyyli on ilmeinen riskinhallinnallinen ongelma Helsingin kaupungille. Marjo Kyllönen on maineriski Helsingin kaupungille.

Olemme pohtineet monen tahon kanssa sitä, kuinka yhdelle ihmiselle - tässä tapauksessa opetuspäällikön viranhaltijalle - annetaan opetusviraston johtosäännössä kontrolloimaton päätösvalta, joka on vielä hallintolain myötä betonoitu siten, että yksittäistä lasta koskevaa päätöstä ei voida alistaa demokraattiselle toimielimelle kuten opetuslautakunnalle, jossa voitaisiin Marjo Kyllösen mielivaltainen päätös kumota esittelystä.

Helsingin kaupungin opetusviraston johtosääntö tällaisissa poikaamme koskevissa asioissa olisi uudistettava vastaamaan joustavan ja hyvän hallinnon tarpeita. Ei ole kaupungin edun mukaista, että yksittäinen virkamies voi päätöksillään pilata kaupungin mainetta. Nyt Marjo Kyllösen persoonallisuudesta johtuen se on jo kahteen otteeseen tahriintunut julkisuudessa. Tämä meidän tapaus on surullinen lisä näihin täysin turhiin julkisuustahroihin.

Marjo Kyllönen on tiiviisti verkostoitunut steinerilaisten kanssa

Marjo Kyllönen ilmeisesti vihaa nykyistä kouluinstituutiota. Hän viittaa väitöskirjassaan jo ammoin unohdettuun aikoinaan muodikkaaseen koulun loppumista ennustaneeseen kehityskriitikkoon Ivan Illichiin pohtiessaan koulu-uudistuksen tarvetta ja pitää mm. muodollista koulutusta luokkayhteiskunnan kulmakivenä (s. 31).

Marjo Kyllönen mitä ilmeisimmin vihaa formaalia osaamista ja tekemistä ja luonnontieteitä. Hän perää viime kädessä esoteriaan pohjaavia steineriläisiä ideoita opetusohjelmaan ja uskoo niiden pelastavan meidät mm. nyt päälle kaatuvilta monikulttuurisuushaasteilta.

Marjo Kyllönen on tulevaisuuden tutkimuksen piirissä verkostoitunut steineristien kanssa ja on pitänyt kiinteää yhteyttä täten mm. Turun tulevaisuuden tutkijoihin että steinerilaisten yhteisöjen omistamaan Otavan kansanopistoon ja on ollut näissä paikoissa seminaarien osanottaja tai luennoitsija.

Marjo Kyllönen myös viittaa väitöskirjassaan tunnettuihin steinerilaisiin mystikoihin (esim. em. yhteisöissä usein vieraillut pakistanilainen Sohail Inayatullah ja em. Ivan Illich). Väitöskirjan tulososiossa on sivulla 152 epäuskottava Ivan Illichiin liittyvä Marjo Kyllösen toteamus:

"Verkostokoulu skenaariossa lähestyttiin Illichin (1972) kuvamaa kouluttoman yhteiskunnan mallia, ja tämä oli esitetyistä toivotuntulevaisuuden skenaariosta nykyisestä poikkeavin. Osa asiantuntijoista suhtautui hieman kriittisesti tämän skenaarion haluttavuuteen."

Kirjoittaakohan Marjo Kyllönen tässä kohtaa ihan niin kuin osallistujat ovat vastanneet eri menetelmillä tehtyihin kyselyihin? Emme voi uskoa, että joukko suomalaisia koulutoimijoita olisi ollut Illichin unohdetuista ajatuksista (ks. Wikipedia Ivan Illichistä) näin innoissaan! Tämä sitaatti heittää epäilyksen varjon koko tulososion ylle.

Onko Marjo Kyllönen raportoinut puolueettomasti esimerkiksi delfoi-menetelmällä iteroidut skenaariot?

On ilmeisen epäuskottavaa, että vain ”osa asiantuntijoista ja hekin vain hieman” suhtautuivat kriittisesti tämän skenaarion haluttavuuteen”, eli että suuri enemmistö haastatelluista koulutoimijoista piti Illichin koulutonta tulevaisuutta ja vaeltelua kauppakeskuksissa (ks. tuonnempana) toivottavana! Marjo Kyllönen on saattanut sepittää tulososionsa?

Koulujen tulisi Marjo Kyllösen mukaan avautua yhteiskuntaan (s. 58) ja pyrkiä em. dialogin kautta vaihtoehtoajattelun mukaisesti muodikkaaseen holistisuuteen määrittelemättä sitä. Uuteen peruskoulun opetussuunnitelmaan on otettu runsaasti ideoita Marjo Kyllösen tulevaisuudentutkijoiden menetelmillä tehdystä väitöskirjasta, jossa on esoteerisen ajattelun terminologiaa sen enempää määrittelemättä niiden tarkempaa merkitystä.

Uuteen Marjo Kyllösenkin ajamaan peruskoulumalliin on ehdotettu /tulossa mm. luonnontieteiden alistaminen muille korkeammille arvoille ja siinä painotetaan ilmiöiden oppimista oppiaineiden rajat ylittävästi. Siinä myös kritisoidaan numeroarviointia.

Ennen kaikkea Marjo Kyllönen puhuu yhteisöllisestä ”jaetun johtamisen” toteutumisesta yhtenä kriittisenä hyvän koulutulevaisuuden mahdollistajana (s. 68).  Myös kestävä johtajuus (s.68) kuuluu hänen yleviin - tosin todellisuuden kanssa ristiriidassa oleviin ideaaleihinsa.

Marjo Kyllönen kirjoittaa myös suoraan tieteen ulkopuolelta ammentavia ajatuksia[2] sivulla 37:

”Teknologian kehitys ja siirtyminen ubiikkiyhteiskuntaan, jossa digitaaliset sovellukset ja laitteet sekä verkostot ovat kaikkialla näkymättömänä ja arkeen integroituneena, muuttaa ekososiaalista elämää ja luo uusia mahdollisuuksia tai jopa uhkia koulutuksen ja oppimisen kentälle. Jo nyt käydään keskustelua ihmisen älykkyyden ja oppimiskyvyn keinotekoisesta, kemiallisesta tai geneettisestä lisäämisestä sekä tulevaisuuden mahdollisuudesta yhä laajemmin ihmisruumiin osien korvaamisen teknisillä osilla.”

Marjo Kyllönen palaa vielä tähän erityisesti populaariviestinnässään hellimäänsä (ks. tuonnempana youtubessa julkaistu Marjo Kyllösen Hampurissa pitämä Ted-x-luento) enemmän tai vähemmän uusmystiseen teemaan Hollywood-elokuvan esikuvan mukaisesti seuraavalla sivulla:

”Näin samaan fyysiseen ympäristöön, esimerkiksi kauppakeskukseen voidaan rakentaa henkilökohtaisia oppimisen tiloja, joissa kukin määrittelee itse, millaisiin signaaleihin haluaa herkistyä. Ympäristöä voidaan kehittää älykkääksi myös siten, että ne reagoivat ihmiseen ja ovat näin personoituja oppimisen ja toiminnan tiloja. Tulevaisuuden koulu voi myös rakentua hybriditilaksi, joissa oppilaat opiskelevat virtuaaliluokissa avatar-opettajan ohjaamana.”

Marjo Kyllösen perheellä on ikioma ”kansalaisjärjestö”

Marjo Kyllönen on perheensä kanssa perustanut ikioman ”kansalaisjärjestön”. Patentti- ja rekisterihallituksesta saatavien tietojen mukaan oma mies ja tytär toimivat Seed ry:n sihteerinä ja puheenjohtajana ja pari ilmeisen lähipiiriin kuuluvaa henkilöä on nostettu luotettuina järjestön hallituksen jäseniksi.

Ulkoministeriöstä saamiemme hanketietojen mukaan Marjo Kyllönen on toiminut Kenian orpolasten kestävän koulutushankkeen vastaavana vuosina 2010-2013. Tälle ensimmäiselle kolmivuotiskaudelle Seed ry sai ulkoministeriön kehitysapuun korvamerkityistä rahoista 137 000 euroa. Tällä rahalla on ollut tarkoitus mm. kunnostaa koulurakennus ja siihen oli ensimmäisen kauden budjetissa varattu rahaa 56 000 euroa. Laitehankintoihin oli budjetoitu 19 000 euroa ja käyttö- ja kunnossapitoon n. 8000 euroa sekä matkoihin noin 20 000 euroa.

Vaikka summa koulurakennuksen korjaamiseen on suuri Kenian oloissa, ei koulurakennus tämän ensimmäisen kolmivuotisvaiheen aikana tullut valmiiksi projektiraportin mukaan. Projektiraportissa kolmen vuoden aikana oli projektirahoituksella saatu aikaan yksi kompostoiva kuivakäymälä ja paikallisia johtajia ja opettajia oli saatu koulutettua. Projektisuunnitelman mukaan 2012-2013 olisi kauden toimenpiteisiin kuulunut jo lisäksi kouluterveydenhoitotilojen kunnostusta ja niiden varustamista sekä koulukuljetusten järjestämistä.

Projekti sai lisärahoituksen toiselle kaudelle 2013-2016, yhteensä noin 150 000 euroa hankearvioijan huomautuksista huolimatta. Nyt projektin toisen kauden lopulla kysymme, onkohan koulurakennus jo valmis ja luokat sekä terveydenhoitotilat varustettuina ja orpolasten koulukuljetukset toimivia?

Uudelle kaudelle projektihakemuksessa esitetyt tavoitteet olivat todella kovat. Näin Marjo Kyllösen väitöskirjassa esitetyn "tulevaisuuden toivekoulun" monitoimikouluideaa on yritetty viedä Kenian orpolapsille erityisesti toisen projektikauden suunnitelmassa. Siinä kerrotaan mm. orpolapsille mahdollisesti perustettavasta cyberluokasta.

Mahtavatkohan Avatar-opettajat Otavan kansanopiston joogaretriitistä olla sisällytetty tähän cyberluokkaan seuraavan hankekauden budjetissa? Paljonkohan Otava-opistolla maksaa näiden uusien koneopettajien kouluttaminen? Muistutamme tässä yhteydessä, että tämä Kenian hankevastaava Marjo Kyllönen on toiminut oman toimen ohella opetuspäällikkönä maamme suurimmassa opetusvirastossa ja on nyt hakenut Helsingin kaupungin opetus- ja sivistystoimen toimialajohtajaksi.

Vakavasti puhuen, onko Marjo Kyllönen sopinut työantajansa kanssa, että hän voi toimia tällaisen projektin hankevastaavana? Onko hänellä sivutoimilupa tähän Kenian projektiin? Eikö hän ole esteellinen, kun järjestö on näin pienen piirin käsissä?

Meilahden ala-asteen koulu on toiminut kummikouluna orpolasten koululle. Marjo Kyllönen on järjestänyt taksvärkkejä omalle hankkeelleen eri peruskouluissa ympäri Helsinkiä ja organisoinut Keniaan ja Suomeen suuntautuvaa matkustelua.

Olisi kiinnostava tietää, mihin ulkoministeriön myöntämä rahoitus (ainakin 300 000 euroa) tälle hankkeelle on lopulta käytetty, kun Marjo Kyllönen on esimerkiksi tänä syksynä tuonut kenialaisen poliisin ja tämän vaimon suomalaisiin kouluihin tutustumiskierroksille? Hanke on saanut rahoitusta jo vuonna 2008 tutustumismatkoihin. Tämä kenialainen poliisi on kertonut oppilaille, että hänen vaimonsa haluaisi tulla opettajaksi Suomeen. Järjestön kenialaiset aktiivit ovat julkaisseet valokuvia facebookissa, joissa he esiintyvät kenialaisten uniformupukuisten turvallisuusalan ihmisten kanssa.

Voihan olla niin kuin Seed ry:n virallisissa lehdissä todetaan, että kaikki on hyvin ja että rahat on käytetty oikein ja että niillä on saatu hyvää aikaan, mutta tämäkään ei poista Marjo Kyllösen esteellisyyttä asiassa. Outoa on myös, että Seed ry:n tiedotuslehdistä ei löydy julkaisuhetken päivämääriä.

Poikamme pelästyi pahanpäiväisesti sinä aamuna, kun hänelle ja luokalle kerrottiin, että Marjo Kyllönen on tulossa luokkaan kenialaisen poliisin kanssa. Onneksi oppilaiden ei lopulta tarvinnut esittäytyä Marjo Kyllöselle ja hänen kenialaiselle vieraalleen, vaan oppilaita kehotettiin laulamaan heille tervetuliaislaulu.

Meillä ei ole tarkkaa tietoa, kuinka Marjo Kyllönen käyttää opetusvirastoa ja sen ruohonjuuriorganisaatiota omiin henkilökohtaisiin eli Seed ry:n tarkoituksiin.

Marjo Kyllönen viihtyy - kukapa ei - Keniassa, jossa hän vierailee säännöllisesti ikioman projektinsa puitteissa.

Marjo Kyllösen vaihtoehtoajattelu kukkii Helsingin opetusvirastossa

Kuten edellä on todettu, Marjo Kyllönen on taitavasti verkostoitunut erilaisten esoteeristen yhteisöjen kanssa, joiden jooga-ajatuspajat ovatkin antaneet "uusia" elementtejä Suomen niin tylsälle ja ennen hyviä kansainvälisesti tunnettuja PISA-tuloksia tehneelle kouluinstituutiollemme.

Voi olla, että opetusvirastossa Marjo Kyllösen edistämä rakkaus esoteeriseen ajatteluun vaikutti myös siihen, että poikamme ensimmäinen kouluavustaja käyttää läheisyysterapeutti titteliä; tämä ammattinimike ei ole virallisen terveydenhuollon valvonnan piirissä.

Tämä terapeutti ei ollut kiinnostunut antamaan pojallemme tarvittavaa apua erityisesti välituntisin, eikä hänelle tullut mieleenkään puolustaa puolustuskyvytöntä poikaamme kiusaajilta rauhanomaisen vakaumuksensa vuoksi. Sen sijaan, että poikamme henkilökohtainen avustaja olisi ollut välitunnit lasten kanssa, hän ilmeisesti päivitti joogayrityksensä webbisivuja tai hoiteli rehtorin hänelle määräämiä erillistehtäviä tuona aikana.

PISA-tulokset ovat romahtaneet, kun eri kieliä ja uskontoja edustavat ulkomaalaisryhmät ovat kansoittaneet helsinkiläiset köyhempien alueiden koulut. Syntyneille ongelmille haetaan nyt Marjo Kyllösen johdolla apua mystisten kansanopistojen kursseilta mm. mindfullness joogasta, erilaisilta kolmannen sektorin uskonnollisilta ja muilta kansalaisjärjestöiltä kuten em. Otavan steiner-opistolta, yrityksiltä jne. (s. 46).

Poikamme uuden koulun etninen kirjo on sama kuin vanhan - Marjo Kyllösen nomenklatuuraa lainaten - ”lamaantuneen” koulun, mutta sitä johdetaan ammattitaitoisesti ja siellä on pojallamme hyvä olla. Hänellä on hyvä ja kokenut opettaja ja hyvä, kiltti ja asiansa osaava avustaja.

Koulun resurssit ovat tiukenneet ja siksi ja siitä huolimatta Marjo Kyllösellä riittää resursseja tuoda syksyllä 2016 vieraita kaukomailta Itä-Helsingin peruskouluun kertomaan kuinka he haluaisivat tulla Suomeen töihin?!

Marjo Kyllönen ja Suomen opetusjärjestelmä

Marjo Kyllönen esittää erityisesti väitöskirjassaan suomalaiseen peruskouluun täysin uudenlaista rakennetta ja uutta toimintalogiikkaa, yksin tekemisen kulttuurista siirtymistä yhteisölliseen toimintaan, kokonaisvaltaista ihmisen kehittämistä pois tietojen ja taitojen oppimisen painottamisesta. Marjo Kyllönen on myös valmis hylkäämään ”autoritäärisen koululuokan” oppimisympäristönä. Hän pitää useassa kohdin väitöskirjaansa koulua ”pakkolaitoksena”.

Kaikkea tätä hän vaatii - kuten jo edellä on tullut kerrottua - toteutettavaksi kaventamalla opettajien autonomiaa ja pedagogista vapautta ja lisäämällä hänen ”jaettuun johtamiseen” perustuvaa johtomallia siis eräänlaista Kustaa II Adolfin Monarchia Mixtaa sillä erotuksella, että hänen käsityksensä Monarchia Mixtasta on lähempänä 70 vuotta myöhemmin 1600-luvun loppupuolella Kaarle XI:n synnyttämää karoliinista itsevaltiutta kuin todellista Kustaa II Adolfin ylimmälle säädylle annettuun perustuslailliseen vakuutukseen perustunutta aitoa jaettua johtajuutta eli Monarchia Mixtaa.

Marjo Kyllösen ”Monarchia Mixta” on nyt kirjattu virallisesti mm. Helsingin peruskoulujen opetussuunnitelmiin. Aika näyttää, tuoko se mitään konkretiaa lattiatason päätöksiin ajan myötä, vai onko se vain keino lisätä Marjo Kyllösen omaa toimivaltaa itse kouluissa. Muistettakoon jälleen, että hän vaatii huutomerkillä terästetysti opettajien autonomian ja pedagogisen vapauden rajoittamista edellytyksenä yhteisöllisen dialogin onnistumiselle.

Vaikka Marjo Kyllönen hieman toppuuttelee väitöskirjassaan (s. 37) edellä mainittua omituista ubiikkiyhteiskuntaansa toteamalla sen ehkä osin kumpuavan tieteiskirjallisuudesta, häntä ei ulkomaisilla areenoilla enää pidättele mikään. Hän on pitänyt visiönäärimäisiä luentoja maailman turuilla[3]. TED-x-luentoja pyörittää Sapling Foundation, joka TED-x-luentojen missio kiteytyy seuraavasti:

"The goal of the foundation is to foster the spread of great ideas. It aims to provide a platform for the world's smartest thinkers, greatest visionaries and most-inspiring teachers, so that millions of people can gain a better understanding of the biggest issues faced by the world, and a desire to help create a better future."

TED-x-luennoitsijoiden nimilista on pitkä ja komea. Nyt on käynyt sellainen lapsus, jossa Marjo Kyllönen on viime vuonna omituisine ajatuksineen päässyt ansiottomasti Suomen PISA-tuloksilla pitämään TED-x-luennon Hampuriin.

Millään objektiivisella laatukriteerillähän Marjo Kyllöstä ei voi pitää suurena ajattelijana.

Marjo Kyllönen antaa TED-x-luennon aluksi kuulijoiden ymmärtää, että Suomen PISA-tulokset ovat syntyneet hänen kaltaisten loistavien visionäärien ponnistelujen tuloksena.

Kyllösen mitä ilmeisimmin monin tavoin edistämällä steiner-pedagogiikalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä maamme peruskoulun kehittämisen ja Suomen hyvien PISA-tulosten kanssa. Marjo Kyllösen viime kädessä ilmeisesti mystiikkaan nojaava omnipotenssi ja sokeus oman agendansa ongelmiin mahdollistavat kuitenkin pidäkkeettömän itsekehun.

Marjo Kyllönen kertoo Ted-x-luennollaan rokkistaran elkein saksalaisyleisölle, kuinka Suomen koulujärjestelmä on nyt pelastettava hänen visioidensa avulla. Hän painottaa luennon alkupuolella ilmeisen hämmentyneille saksalaisille, että Suomen koulujärjestelmän pelastusohjelman välttämättömyys voi kyllä kuullostaa omituiselta, koska Suomi on PISA-tuloksillaan ollut koulutuksen maailman mahti.

Marjo Kyllösen luennon keskeinen päätelmä on, että autoritaarisesta ja latistavasta koululuokkaympäristöstä päästään lopulta - jos niin halutaan - eroon ubiikkiyhteiskunnassa, yhteiskunnasta, joka visiona kumpuaa Liisa Ihmemaan tapaisesta mielikuvitusmaailmasta.

Ubiikkiyhteiskunnassa Marjo Kyllösen vision mukaan oppiminen tapahtuu esimerkiksi vaeltelemalla kauppakeskuksissa. Tämä takaa Kyllösen mukaan ihanan ja helpon tavan oppia. Marjo Kyllönen väittää, että ubiikkiyhteiskunnan visio pelastaa Suomen koulujärjestelmän.

Marjo Kyllönen unohtaa luennollaan, että tämä ”tylsä latistava autoritäärinen” koululuokka on kuitenkin tuottanut Suomen kovat PISA-tulokset.

Koko ajatus "luonnollisen" oppimisen helppoudesta, hauskuudesta sekä oppimisympäristöjen verkottumisesta on peräisin vakavien opetusalan tiedemiesten kyseenalaistamilta steinerpedagogeilta kuten Ivan Illichiltä.

Muistettakoon tässä vielä se, että Marjo Kyllösen väitöskirja, vaikkakin on hyväksytty kasvatustieteellisessä yksikössä, se kuitenkaan ei perustu perinteiseen kasvatustieteelliseen tutkimustraditioon vaan uskomuksiin[4] nojaavaan tulevaisuuden tutkimukseen. Se, että Marjo Kyllösen tekstit ovat osin vaikuttaneet Opetushallituksen uuteen peruskoulun opetusohjelmaan, on kärjistetysti sama kuin, että soteuudistuksen yhteydessä luovuttaisiin lääketieteen saavutuksista ja ryhdyttäisiin maakuntien omistamissa sairaaloissa antamaan steinerilaiseen uskomuslääkintään perustuvia energia-, homeopatia-, kristalli- ja reikihoitoja.

Muistettakoon, että Ivan Illich lyhyeksi jääneen tähdenlentonsa aikana 1970-luvun alussa tuli erityisesti tunnetuksi kiivaana lääketieteen kriitikkona.

Sivulla 100 Marjo Kyllönen tunnustaa avoimesti, että tulevaisuuden tutkimuksessa "tutkitaan" myös mm. UFOja:

"Skenaarion ei tarvitse kuitenkaan tarvitse olla edes fyysisesti ja psykologisesti mahdollinen, jos löytyy joukko ihmisiä tai mielipiteitä, jotka pitävät sitä mahdollisena. Asplund (1979/1981, 96) perustelee tätä periaatetta sillä, että monet tulevaisuuden skenaario diskurssit pitävät sisällään sillä hetkellä fyysisesti mahdottomia elementtejä."

Sivulla 96 Marjo Kyllönen tunnustaa myös epäsuorasti, tulevaisuuden skenaarioidensa olevan viime kädessä horoskooppien tapaisia ennustuksia.

Marjo Kyllösen maailmassa oppiminen tarkoittaa ilmiöoppimista ilman numeroarvostelun ankaraa ja eriarvoistavaa painetta. Oppiminen on Marjo Kyllösen maailmassa teknologian mahdollistamaa eurytmistä pumpulia mm. kauppakeskuksissa sijaitsevissa teknologian mahdollistamissa "verkostokouluissa",

"joissa kukin määrittelee itse, millaisiin signaaleihin haluaa herkistyä”.

Ihanaa ja hauskaakin oppiminen voi toki olla ja se voi tuottaa jopa flow'n tunnetta, kunhan lapsi on ensin ponnistellut omaksumaan käsitteitä ja päättelysääntöjä. Siihen vaaditaan työtä ja itsekuria, eikä vaeltelua signaalien perässä kauppakeskuksissa.

Marjo Kyllösen Suomen koulujärjestelmän pelastamiseksi hahmottelema visio on varma tuhon tie nyt erityisesti monikulttuurisuushaasteiden kanssa painivalle suomalaiselle koulujärjestelmälle.

Marjo Kyllönen on riski Suomen kansainväliselle maineelle

 

Loppukeväällä Opetushallituksen julkistettua peruskoulun uuden opetussuunnitelman Marjo Kyllönen oli ilmeisesti (?) uudistuksen johdosta tehnyt siitä oman lehdistötiedotteen. Marjo Kyllöstä siteerataan laajalti lehdistössä eri puolilla maailmaa ja uutisen kärkenä on, että

”Suomi luopuu matematiikan ja historian opetuksesta ja ryhtyy opettamaan lapsille ilmiöitä.”

Maailman lehdistössä kerrottiin laajalti Suomen ”kaikkien aikojen” opintouudistuksesta ja Marjo Kyllönen oli tämän uudistuksen pääarkkitehti. Aivan erityisesti steinerkouluihin sidoksissa oleva lehdistö oli riemuissaan.

Loppusanat

Marjo Kyllönen - tämä empatiaan kykenemätön ihminen ja vaihtoehtoanarkisti - on kyennyt pyörittämään pikkurillinsä ympärille koko joukon eri opetusviraston toimijoita ja laajemmin myös mitä ilmeisimmin Opetushallituksen valtakunnallisia toimijoita.

Marjo Kyllönen, tuo verkostoitunut kansalaisjärjestöaktiivi, on käsittääksemme käyttänyt virka-asemaansa väärin ja mielivaltaisesti viivyttämällä päätöksentekoa, tehden päätöksiä ilman kunnon perusteluja, keksittyjen tietojen ja raporttien ja jälkeenpäin tekaistujen asiakirjojen perusteella. Todellinen taikuri!

Vitkuttelu, väärät päätökset, totuuden muuntelu, jopa ilmeisesti asiapapereiden väärentäminen ym. ovat olleet toiminnan vakioarsenaalia.

Kun pyysimme kopiota kirjallisesti tekemästämme anomuksesta ottaa poikamme pois ip-kerhosta, meille ilmoitettiin sähköpostitse, että se oli "tuhottu normaalien virastokäytäntöjen mukaan". Tämä episodi täyttää väärentämisen tai tarkoituksellisen salailun kriteerit.

Opetusvirasto oli tarkoituksella jättänyt pois vanhempien mainitseman syyn viranomaispäätöksen (anomuksemme on tämän päätöksen liite) perusteluista, johon se olisi pitänyt kirjata.

Opetusviraston sähköpostitse lähettämän tiedon mukaan on

”normaalia, että syy jätetään täyttämättä viranomaisen tehdessä päätöstä”

Tälle syylle oli sekä vanhempien anomuksessa/ilmoituksessa että ítse viranhaltijanpäätöksessä varattu lomakkeissa erityinen kenttä, johon ip-kerhosta poisottamisen syy tulee kirjata. Miksi tällainen kenttä on olemassa, jos on ”normaalia, että syy jätetään täyttämättä viranomaisen tehdessä päätöstä”? Olimme ”tuhottuun” anomukseemme kirjanneet sille varattuun tilaan syyksi ottaa poikamme pois ip-kerhosta 2013 keväällä:

"Poikaamme kiusataan eikä hän kykene puolustautumaan.”

Muistettakoon vielä kerran, että opetusvirasto ja vanhan koulun rehtori oikeusprosessin joka käänteessä lähtivät siitä, että pojallamme ei ollut koulupelkoa.

Kuntaliiton arkistointisäännöt ovat ohjeistaneet, että tällaiset perusopetukseen liittyvät viranomaispäätökset liitteineen on arkistoitava vähintään oppivelvollisuuden mittaisen ajan.

Kovan painostuksen jälkeen ”tuhottu” asiakirja löytyi. Marjo Kyllönen vieritti tähän viranomaispäätöksen liittyvät epäselvyydet ja salailun alaistensa syyksi.

Huonojen johtajien aivan erityinen piirre on epälojaalius alaisia kohtaan.

Marjo Kyllönen on taitava verkostoitunut, 1800-luvulla eläneen kuuluisan esoteerikon Madame Blavatskyn tapainen silmänkääntäjä, joka on evännyt koulukuljetuksen liikuntarajoitteiselta lapseltamme ja siten evännyt myös äidin mahdollisuuden käydä töissä.

Marjo Kyllösen lähimmäisen rakkaus suuntautuu kauaksi kotimaasta. Marjo Kyllönen on omien sanojensa - tuskin tämäkään on totta - mukaan järjestänyt koulukuljetuksia Kenian orpolapsille kestävän opetuskehityksen projektinsa nimissä, mutta on vuosikausia kieltäytynyt myöntämästä koulukuljetusta liikuntakyvyttömälle pojallemme kotia lähinnä sijaitsevaan liikuntaesteettömään itähelsinkiläiseen tavalliseen peruskouluun.

Marjo Kyllönen on käsittääksemme käyttänyt virka-asemaansa väärin, tehnyt muunneltuun totuuteen perustuneita päätöksiä, tuhlannut veronmaksajien rahoja ja kiusannut suomalaisia veronmaksajia.

Marjo Kyllönen pitää laittaa vastuuseen tempuistaan ja suomalainen opetus- ja kouluinstituutio ja ennen kaikkea lapset tulee pelastaa tältä kolkkoakin kolkommalta ihmiseltä.

Vetoamme helsinkiläisiin päättäjiin, että Helsingin kaupungin opetusvirasto järjestää viivyttelemättä pojallemme koulukuljetuksen nykyiseen kotia lähimpänä sijaitsevaan esteettömään peruskouluun.

Toteamme myös, että kaiken kohtuuden nimissä olemme myös oikeutettuja asianmukaisiin taloudellisiin korvauksiin Marjo Kyllösen perheellemme aiheuttaneen mielivallan seurauksena aiheutuneista taloudellisista tappioista.

Suositamme myös, että Marjo Kyllösen Linjajohtajan ja erityisesti Opetuspäällikön ominaisuudessa tehtyjen edesottamuksien, päätösten ja johtamisen laillisuus tutkitaan esimerkiksi kaupungin kanslian juristien toimesta jo Helsingin kaupungin oman edun nimissä.

Aiomme myös todennäköisesti viedä tämän meidän perhettämme ja poikaamme kohdistuneen viranomaismielivallan myös eduskunnan oikeusasiamiehen tutkittavaksi.

Toimitamme tämän muistion toimenpiteitä varten myös Tampereen yliopiston rehtorille ja opetusministeriön alaisen tutkimuseettiselle neuvottelukunnalle. Näiden tulee tutkia Tampereen yliopiston kasvatustieteellisen yksikön väitöskirjojen hyväksymisprosessiin ja erityisesti Marjo Kyllösen väitöskirjan esitarkastukseen liittyvät mahdolliset väärinkäytökset ja mahdollinen tutkimusvilppi.

Asiassa on ryhdyttävä tarvittaviin kurinpidollisiin toimiin, jos selvitykset osoittavat Marjo Kyllösen syyllistyneen epäasianmukaiseen käytökseen, ja/tai virkavirheisiin ja/tai akateemiseen vilppiin.


 

 

Tietolaatikko 1. Perheen ja lapsen kokemaa vanhassa kotia nykyistä koulua kauempana sijaitsevassa koulussa.

  • Isä teki selväksi rehtorille puoli vuotta ennen (kevät 2012) koulun alkamista, että pojallemme on taattava sairaudesta johtuen fyysinen koskemattomuus on alusta lähtien; vasta maaliskuussa 2013 vakavan kiusaamistapauksen jälkimaininkien jälkeen poikamme henkilökohtainen avustaja (siviilielämässä joogaläheisyysterapeutti) määrättiin välitunneille pihalle mukaan.
  • Vakavin helmikuussa 2012 tapahtunut kiusaamistapauksen yhteydessä kiusaaja laittoi poikamme jalan juututtua lumihankeen koulun pihan valvomattomalla alueella käden suun eteen estääkseen häntä pyytämästä apua Atikilta (poikamme turkkilaistaustainen ”suojelija” ja oikein mukava isokokoinen poika) ja valvovilta opettajilta.
  • Vakavin kiusaamistapaus sovitti vertaissovittelussa, jonka myötä poikamme joutui myös pyytämään anteeksi kiusaajalta.
  • Vasta vakavimman kiusaamistapauksen jälkeen, kun rehtorilta asiaa tivattiin, ilmeni, että poikamme avustaja on henkilökohtainen avustaja. Siihen saakka avustaja toimi luokan yleisenä avustajana ja hälinän hillitsijänä.
  • Poikamme otettiin pois ip-kerhosta ja syyksi laitoimme poisottamisanomukseen, että ”häntä on kiusattu eikä hän kykene puolustautumaan”. Viranomaispäätöksessä syykenttä ip-kerhon lopettamiselle oli jätetty tyhjäksi.
  • Kouluvuoden 2012-13 päätteeksi rehtori vie koulun valtuuskunnan Venäjälle ja valtuuttaa poikamme henkilökohtaisen avustajan koordinoimaan urheilupäivää. Perheelle annettiin ymmärtää, että ei tarvitse tulla kouluun tuona päivänä.
  • Poikamme on saanut nyt 2016 keväällä matematiikassa erityistuen päätöksen uudessa hyvässä koulussa, mutta lamaantuneen koulun rehtori vastusti erityistukea ja piti sitä kunnallisvaalimainoskannanotoissaan ongelmallisena ”laastarointina”.
  • Rehtori esti kaikki ulkopuoliset puuttumiset poikamme asioiden kuntoon saattamiseksi ja pilasi erikseen järjestetyn laajan eri ammattiryhmien kokouksen ja sitä edeltäneen kokouksen lihastautiliiton edustajan kanssa syksyllä 2013.
  • Rehtorin vanhemmista ensin suullisesti 31.10.2013 tekemäänsä (sosiaaliviranomaiset vaativat kirjallisen ilmoituksen tekemistä) lastensuojeluilmoitusta rehtori perusteli lapsen poissaoloilla ja sillä, että koti ei ole ilmoittanut niistä koululle. Koti teki normaalit ilmoitukset säännöllisesti Wilman kautta ja kouluun ilmoitettiin toistuvasti, että poikamme pelkää tulla kouluun.
  • Koulu ei käynnistänyt missään vaiheessa oppilashuollon tukitoimia tai tehnyt juuri mitään ongelmien hallitsemiseksi.
  • Erityiseksi ongelmaksi koulussa 2013 syksyllä muodostui Viljami niminen (nimi muutettu) kolme kertaa poikaamme kookkaampi kehitysvammainen, joka oli tykästynyt istumaan poikamme päällä välituntisin. Poikamme ei hitaana liikkujana päässyt Viljamia karkuun ja poikamme valittaessa Viljamin avustajalle Viljamin käytöksestä vastaus oli: ”Ei Viljami mitään pahaa tee”. Viljami oli tehostanut mieltymystään sähisemällä pojallemme mörkömäisellä tavalla.
  • Pelko Viljamia kohtaan oli ilmeisesti lopullinen syy 31.10.2013 karkaamiselle.
  • Vaikka rehtori oli 2013 ohjeistanut edellistä avustajaa olemaan välitunneilla läsnä pihalla, uusi avustaja oli aina kokouksessa ja ilmoitti aina pojallemme, että ”kyllä sinä iso poika pärjäät ulkona yksin”.
  • Uusi avustaja näytti poikamme rikki revityn matematiikan kirjan 2013 syyskuussa varoittavana ja naurettavana esimerkkinä koko luokalle.
  • Uusi avustaja näytti poikamme lapulle suutuspäissään syyskuussa 2013 avustajalle kirjoittaman viestin varoittavana ja naurettavana esimerkkinä koko luokalle.
  • Mummi oli kuullut eräänä syyskuun 2013 aamuna tuodessaan poikaamme kouluun sattumalta opettajan ja avustajan välisen keskustelun, missä opettaja osoitti sympatiaa avustajalle, että ”voi, voi, kun poikamme on taas tullut kouluun”!
  • Lopulta lokakuussa 2013 poikamme uskalsi käytännössä olla koulussa vain, jos äiti istui mukana luokassa ja oli mukana pihalla.
  • Poikamme karkaa ”lamaantuneesta” koulusta 31.10.2013 kylmään syysaamuun ilman kenkiä ja päällysvaatteita, jotka mummi haki seuraavana päivänä koulusta.
  • Rehtori tekee meistä vanhemmista 31.10.2013 lastensuojeluilmoituksen tekaistuihin syihin vedoten ja tekee pojastamme työsuojeluun ja väkivaltaisuuteen vedoten ilmoituksen poliisille, vaikka poikamme ei kykene vahingoittamaan ketään sairautensa vuoksi.
  • Opetuspäällikkö Marjo Kyllönen saatuaan virheellistä tietoa syyllistää vanhemmat heti tapahtumien jälkimainingeissa että vuosia tapahtuman jälkeen.

 


 

 

Tietolaatikko 2. Isän ja äidin käynnistämät oikaisumenettelyt ja laillisuusvalvontaan liittyvä kantelu.

  • Pyysimme Helsingin kaupungin opetuspäälliköltä kahteen otteeseen kirjallisesti ensin kodin ja koulun yhteistyön kariutumiseen ja sitten koulupelkoon vedoten, että poikamme saisi koulukuljetuksen; vastaus annettiin kirjallisesti ”kirjeenä” ja korostettiin, että kirje ei ole valituskelpoinen päätös.
  • Teimme ensimmäisen valituksen Helsingin hallinto-oikeuteen ja myös laillisuusvalvontaan liittyvän kantelun keväällä 2013.
  • Helsingin hallinto-oikeus ei osannut oikein käsitellä asiaa ja palautti asian, mutta erheellisesti piti kirjeitä päätöksinä.
  • Etelä-Suomen AVI antoi 2013 moitteet kaupungille ja vaati sitä antamaan valituskelpoisen päätöksen asiassa vanhemmille ilman viivyttelyä joulukuun alussa 2013.
  • Opetuspäällikkö Marjo Kyllönen antaa lopulta ankaran painostuksen jälkeen 2014 helmikuun lopussa vierittäen syyn viivytykselle alaisten niskoille. Hän ihmetteli tuolloin sähköpostissaan, miksi päätöstä, jonka hänen olisi pitänyt tehdä, ei oltu lähetetty vanhemmille!
  • Vanhempien saatua vihdoin 14 kuukauden jälkeen valituskelpoisen päätöksen ja vanhemmat laativat nyt oikaisuvaatimuksen nyt perusopetuslain edellyttämällä tavalla Etelä-Suomen AVI:iin kielteisestä päätöksestä 2014 keväällä.
  • Samassa yhteydessä 2014 keväällä vanhemmat anovat pojallemme koulukuljetusta opetusvirastosta, jota opetuspäällikkö Marjo Kyllönen ei suostunut myöntämään vedoten perusopetuslakiin.
  • Tämä kuljetuspäätös riitaannutettiin Etelä-Suomen AVI:n kautta aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, jossa yksi tuomareista asettui poikamme ja perheemme puolelle. Tässä prosessissa ei vedottu vanhempien ja lapsen kokemiin tolkuttomuuksiin vaan siinä ihan tarkasteltiin asiaa vain teknisesti perusopetuslain näkökulmasta. Siitä huolimatta yksi korkeimman hallinto-oikeuden tuomari jätti päätökseen eriävän mielipiteen ja asettui poikamme puolelle.
  • Etelä-Suomen AVI:sta tuli kielteinen päätös oikaisuvaatimukseemme Marjo Kyllösen tekemästä päätöksestä 2015 syksyllä.
  • Vanhemmat valittivat tästä päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen, joka teki kielteisen päätöksen poikamme asiassa 2016 alkukeväästä. Hämeenlinnan hallinto-oikeus epäsi perusopetuslakiin vedoten mahdollisuuden viedä asia korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
  • Teknisenä perusteena koulukuljetuksen myöntämisen epäämiselle Marjo Kyllönen piti kaupungin ohjeistukseen liittyvää vaatimusta, jonka mukaan poikamme koulupelosta olisi pitänyt toimittaa lääkärintodistus; tämä vaatimus on vastoin arkijärkeä, koska uudessa koulussa pojallamme ei ole ollut ongelmia ja hänen käytösnumeronsa on 10.
  • Myös sekä Etelä-Suomen AVI:ssa että Hämeenlinnan hallinto-oikeus viittasivat lääkärintodistuksen puuttumiseen tehdessään kielteisen päätöksen oikaisuvaatimuksestamme.
  • Yhdessäkään valitusasteessa oikeusviranomaiset eivät ole tarkastelleet asiaa lapsen edun kannalta, vaikka YK:n lasten oikeuksien sopimus edellyttää myös oikeudenjakajia tarkastelemaan asiaa lapsen edun kannalta.
  • Marjo Kyllönen vielä 2016 keväällä tekemässä poikamme erityistukea koskeneessa päätöksessään korosti, että siihen ei sisälly koulukuljetusta; uusi virastopäällikkö Liisa Pohjalainen oli luvannut sähköpostiviestissään tammikuussa 2016 yrittää vaikuttaa siihen, että myös koulukuljetus järjestyisi tämän erityistuen päätöksen yhteydessä. 

 


 

Tietolaatikko 3. Marjo Kyllösen väitöskirjasta kolmen tunnin kevyen oikolukemisen myötä löydetyt kirjoitusvirheet.

Oikoluku kattoi ehkä 70 % leipätekstistä ja pienen osan taulukoiden ja kuvien tekstistä. Mikäli viittausvirheet ja pisteiden sekamelskainen käyttö viittauksissa ja pilkkuvirheet otetaan huomioon, väitöskirjassa on satoja lyönti- ja kirjoitusvirheitä.

…moniulotteinen eikä… 24  pilkku puuttuu

… Castelss…25 s liikaa

…oli myös sen, että…27

…silloisen silloisen keskiasteen koulutusta… 27

…UNESCO,  EU… ja sana puuttuu 28

…taitoja ja osaamista, jota yhteiskunnassa… 30

…Valtioneuvoston asetus… alaviite 30 pitää olla pienellä

… sukupuolten välisten eroista, jossa… 31

… ussa.  (mm.  Lahelma 2005; 2009;  Jauhiainen  2009;  Kupari  2007; Puhakka  1997). piste liikaa

… monista eri selvityksissä ja suosituksissa… 32

…on muutos väistämätöntä… 34

…vaiheessa, jo perusopetuksen… 35 pilkku liikaa

… koulutuksen ja työelämä tiiviimpää… 35

… OECD:N… 38 alaviite

… Non-formaalin… 48

...tasa-arvon ja sosiaalisen vastuuttomat arvot… 49

...Julkinen ja kaikille maksuton peruskoulutuksen merkitys koulutuksellisen.. 49 (syntaksi)

...käyttäytymismalleista Tulevaisuuden koulunu... (piste puuttuu) 53

...joutua toiminaan... 54

...yksi keskeinen kysymys on, miten organisaation on suunniteltu,.. 59

...asapainoa yksiön ja yhteisen ... 59

...Rutiineiden...60

...uhille ja tuholle...61

...tarvitaansysteemintason muutosta,... 62

...ja yhteistoiminta evät ole tuloksellista, j... 65

...erityisiä, uusia… 65 (pilkku liikaa)

...oidaan kehittää toimintamuotoja, jossa… 66

...hallinnoimaa siten, että näiden tahojen intressit ja painotuksen määrittävät... 67

…Kaikkea johtajuuden ulottuvuuksia t… 70

... mikä on tärkeää postmodernin yhteiskunnan strategiaprosessissa, jossa myös asiakas osallisena...75

...eli ‟ tahtomisen, tekemisen ja puheen aikaansaamista‟… 75

....ja kuorimittavalta työltä… 84

...sekä kykyä tulkilta verkostoissa toimivien eri sektoreiden sekä ammattikuntien kieltä ja toimintakulttuuria…  84

…Verkostoissa toimimisen logiikka poikkeaa näin hierarkkisten organisaatioista, ja vaikka... 84

…Parhaimmillaan työskentelyssä noudatetaan aidon dialogin periaatteita, joss... 86

…Myös autenttinen johtajuuden lähtökohtana ovat arvot, etiikka ja moraali… 89

…Ei riitä, että johtajalla halu toimia kestävän toiminnan periaatteiden mukaan. 89

…Sillä on kauaskantoinen positiivinen vaikutus kaikkien syväoppimisen… 90

…Johtajuuden laadun arvioinnissa keskeistä ovat pitkän aikavälin tulokset… 90

…Autenttisen johtajat toimivat eettisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla ohjatessaan henkilöstöä ja toimintaa, mikä tuottaa pysyvää tulosta…90

…Tulevaisuudentutkimuksen menetelmät ovat samalla epistemologisia kannanottoja tulevaisuuden tiedon luonteesta, ja siksi epsitemologiset ja ontologiset kysymykset ovat tulevaisuudentutkimuksessa keskeisiä. Tutkimuksessa on viime kädessä kyse siitä, millaiseksi maailman näemme ja millaiseksi sen uskomme tai haluamme kehittyvät… 94

…Skenaariot voivat olla laajoja ja monista eri näkökulmista mahdollisista tulevaisuuksista… 98

…(Mannermaan 1993/2003) 92, virhe toistuu sivuilla 100 ja 167…

…Ulkoisen konsistenssin arviointi tarkoittaa skenaarioin alistamista julkisen tieteellisen kritiikin tarkasteltavaksi… 100

… skenaario diskurssit… 100 yhdyssanavirhe

…fenomenografiseen… 101

…lähtökodista… 101

…tulevaisuustaulukko- työskentelyä… 102

…(Quick enviromental skanning system)… 103 2 virhettä skanning on ruotsia!

… äysimääräisenä.2)… välilyönti puuttuu 111 

…Hyvän skenaario tuottaa… 163

…hteisöllisen jakamisen toteutumisen Näihin esteisiin puuttuminen… (piste puuttuu) 168

…ovat myös itse  julkishallinnollisia,  perinteisen  hierarkkista organisaatiota… 169

… tulevaisuuss-kenaarioiden… virheellinen tavutus 169

 



Avainsanat: Marjo Kyllönen, lasten oikeudet, lapsemme koulukuljetus


Kommentit

25.10.2016 0:58  Tauno Siltanen

Kyllä on surullista luettavaa. Olin vähällä lopettaa sisällysluetteloon, kun näytti ensi katsomalta siltä, että tässä on täysin ylilyönniksi mennyt henkilöön kohdistuva hyökkäys. Tekstinne oli kuitenkin selvästi sivistyneiden ihmisten tuottamaa, hyvin jäsenneltyä ja loogista. Täytyy ihmetellä, miten olette saaneet kanavoitua turhautumisen, vihan ja agression tällaisen kirjoituksen muotoon. Tekstinne tuo esille todella huolestuttavia asioita Suomen koululaitoksen kehittämisestä, jotka eivät taida ratketa yhden koulukuljetuspäätöksen tekemisellä. Tästä jää nyt ikävästi sellainen epäily, että kummallekaan asialle, siis lapsenne kohtelulle ja Marjo Kyllösen pysäyttämiselle ei tehdä mitään. Omaan elämänkokemukseeni perustuen haluaisin ehdottaa, että erottaisitte nämä kaksi asiaa toisistaan. Näin voisi kummallakin taholla tapahtua toivottavampaa kehitystä. Toivotan teille jaksamista ja parempaa tulevaisuutta. Kansa saa sellaiset johtajat kuin se ansaitsee.

26.10.2016 16:31  Mikko Paunio

Tauno Siltanen, suurkiitos palautteestanne ja olemme tietenkin samaa mieltä kanssanne, että kyseessä on kaksi eri asiaa. Pääasia on, että saisimme lapsemme koulukyytiasian kuntoon.

Meidän oli otettava hallintolain ja opetusviraston johtosäännön takia tällainen henkilöön menevä strategia. Kouluasiat ja väitöskirja ovat vain epäsuoria keinoja lisätä painetta Marjo Kyllöstä kohtaan.

Eräs sosiaalityöntekijä hämmästeli myös meidän viileätä kielenkäyttöä. Me emme halua antaa Marjo Kyllöselle mitään aseita.

Tarkastutin äsken muuten erittäin kokeneella journalistilla Uuden Suomen päätoimittajan päätöksen perusteluiden pitävyys sensuroida blogini Marjo Kyllösestä, steineristeista ja OPS:sta. Hän antoi täysin puhtaat paperit blogista.

Poistin sitten saman tien tänne tulleen anonyymin vihakirjoituksen, joka varmaan tuli joltain Marjo Kyllösen bulvaanilta?

Hän oli tuohtunut, että meidän Tietolaatikoissa erityisesti nro 1:ssä on kirjoitusvirheitä. Tietolaatikoita ei ole huolellisesti oikoluettu. Ne eivät ole myöskään esitarkastettu väitöskirja!

30.10.2016 8:10  Mikko Paunio

Anonyymille kirjoittajalle tiedoksi, että ip-osoite näkyy. Taitaa ola lähetetty kuitenkin jostain julkisesta kirjastosta tai internet-kahvilasta?


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini